Urheilijan kasvatus on tiimityötä, jossa yhdistävät voimansa niin vanhemmat, urheiluseurat, koulut/päiväkodit kuin muukin yhteisö. Ilman hyvää ja toimivaa tiimityötä tulosten saavuttaminen on haastavaa.

LPS seuravalmentaja Ilkka Salonen on tehnyt liikunnanohjaaja AMK opintojensa opinnäytteenä futisvanhemman käsikirjan, jonka avulla itse kukin voi tutustua omaan rooliinsa futispelaajan vanhempana. Kevään 2025 aikana esittelemme futisvanhemman käsikirjaa artikkelisarjan avulla. Artikkeleissa keskitytään aina yhteen osioon kerralla.

Viidennessä osiossa teemana on jalkapalloilijan vammojen ennaltaehkäisy ja hoito.

Jalkapalloilijan vammojen ennaltaehkäisy ja hoito

Jalkapallo on nopeatempoinen ja fyysinen laji, jossa loukkaantumisriski on väistämätön osa peliä. Erityisesti nuorten pelaajien kehittyvä keho tarvitsee oikeanlaista kuormitusta ja huolellista huoltoa vammojen ehkäisemiseksi ja hallitsemiseksi. Hyvä ennaltaehkäisy, varhainen tunnistaminen ja asianmukainen hoito ovat keskeisiä kehittyvän urheilijan hyvinvoinnille.

Vanhemmat ja valmentajat toimivat tärkeinä tukihenkilöinä vammojen ehkäisyssä ja hoidossa. Lapsen kuuntelu, palautumisesta huolehtiminen ja tarvittaessa harjoitusmäärien keventäminen ovat osa vastuullista urheilukasvatusta. On tärkeää luoda ilmapiiri, jossa vammasta tai kivusta voi puhua avoimesti.

Vammojen ennaltaehkäisy

Vammojen ennaltaehkäisy perustuu systemaattiseen ja monipuoliseen harjoitteluun sekä kuormituksen hallintaan:

1. Lämmittely ja liikkuvuus
Hyvin suunniteltu ja huolellisesti toteutettu lämmittely valmistaa kehon liikuntasuoritukseen ja vähentää lihas- ja nivelvammojen riskiä.

2. Voima- ja kehonhallintaharjoittelu
Vahva keskivartalo ja hyvä tasapaino tukevat liikkeiden hallintaa ja pienentävät erityisesti polvi- ja nilkkavammojen riskiä.

3. Lepo ja palautuminen
Riittävä uni, kevyet harjoituspäivät ja palauttava ravitsemus auttavat kehoa palautumaan rasituksesta. Liiallinen kuormitus ilman lepoa lisää selvästi loukkaantumisriskiä.

4. Oikeanlainen varustelu
Hyvin istuvat nappulakengät, säärisuojat ja sääolosuhteisiin sopiva varustus ovat osa turvallista harjoittelua ja pelaamista.

Jalkapallovammat

Jalkapallossa esiintyy sekä rasitusvammoja että äkillisiä tapaturmia. Useimmat vammat johtuvat äkillisestä suunnanmuutoksesta, kontaktitilanteista tai toistuvasta kuormituksesta ilman riittävää palautumista.

Lasten ja nuorten yleiset urheiluvammat:

• Nivelsidevammat (esim. nilkka- ja polvivammat)
• Lihasrevähdykset ja venähdykset
• Kasvuikäisten rasitusvammat (esim. Osgood-Schlatter, Severin tauti)
• Iskuvammat ja mustelmat

Rasitusvammat kehittyvät usein hiljalleen

Murrosiän nopean kasvun vaihe altistaa rasitusvammoille. Väärä tekniikka altistaa vääränlaisiin suorituksiin ja asentoihin mikä taas aiheuttaa kasvuikäisille lihasten kiinnityskohtien kiputiloja, luuston rasitusreaktion tai rasitusmurtuman. Jalkapallossa rasitusvammat liittyvät pääasiassa alaraajojen, lantion ja selän alueelle. Alkuvaiheessa lepo, kuormituksen keventäminen ja tarvittaessa fysioterapeutin ohjaus ovat tärkeitä. Pitkittynyt kipu on aina syy hakeutua lääkärin arvioon.

Rasitusvammojen ehkäisy edellyttää tarkkaa kuormituksen ja kasvun seurantaa sekä kehonhallinnan kehittämistä. Murrosiässä harjoittelua olisi hyvä eriyttää fyysisten valmiuksien perusteella, mutta ikäsarjoihin perustuva sarjajärjestelmä ei tätä tue. Valmentajien tulee ohjeistaa pelaajia ja vanhempia tasapainoisesta suhteesta harjoittelun, ravinnon ja levon välillä. Alkulämmittelyn tulisi sisältää dynaamisia liikkeitä ja alaraajojen aktivointeja. Loppuveryttelyyn voidaan sisällyttää staattista venyttelyä, mutta tarkemmat liikkuvuusliikeohjeet valmentaja voi ohjeistaa pelaajille ja heidän vanhemmilleen suoritettavaksi erillisenä kotiharjoitteena.

Milloin lääkäriin?

• Jos kipu ei lievity muutamassa päivässä levosta huolimatta
• Jos liikuttaminen aiheuttaa voimakasta kipua tai turvotusta
• Jos pelaaja ei pysty varaamaan painoa loukkaantuneelle jalalle

Vanhempien tuki ja kuntoutusaika

Loukkaantuminen vaikuttaa pelaajaan sekä fyysisesti että henkisesti. Vanhempien tuki on tärkeää, ja kuntoutuksessa on noudatettava ammattilaisten ohjeita. Yleisesti on varmasti ymmärrettävää, että mikäli mieli on iloinen niin se edesauttaa myös paranemista. Pelaajan on hyvä säilyttää yhteys joukkueeseen myös toipumisaikana, esimerkiksi osallistumalla harjoituksiin kevyesti tai pitämällä yhteyttä muihin pelaajiin, vaikka vain seuraamalla harjoituksia tai pelejä. Näin pelaaja tutustuu poissaolon aikana harjoiteltaviin teemoihin ja paluu joukkueen päivittäiseen harjoitteluun ei tunnu niin suurelta muutokselta siinä vaiheessa, kun pelaaja on täysin terve. Paluu liian aikaisin voi altistaa uudelle vammalle, joten valmentajan kanssa tulee sopia selkeä suunnitelma kuntoutuksesta ja kentälle palaamisesta.

Paluu kentälle tulisi tehdä vaiheittain:

1. Kevyt yksilöharjoittelu

2. Ryhmäharjoitteet

3. Täysipainoinen harjoittelu ilman kontaktia

4. 1v1-tilanteet ja lopulta otteluihin palaaminen, kun pelaaja on täysin valmis

Muistilista vanhemmille:

• Vammojen ehkäisyssä keskeistä on ennakoiva, järkevä harjoittelu ja kokonaisvaltainen kehonhuolto.
• Jos vamma kuitenkin sattuu, oikeanlainen ensiapu, henkinen tuki ja maltillinen paluu harjoitteluun edistävät turvallista toipumista.
• Pitkäjänteinen yhteistyö pelaajan, valmentajan ja vanhempien välillä on avain nuoren jalkapalloilijan hyvinvointiin ja turvalliseen kehitykseen.

Lue lisää Ilkka Salosen futisvanhemman käsikirja