Raikkaassa alkutalven illassa ryhmä nuorukaisia syöttelee palloa organisoidusti ja harjoittelee samalla oikea-aikaista liikkumista. Käynnissä ovat Laajasalon Palloseuran vuonna 2010 syntyneiden poikien perustreenit, mutta jokin herättää huomiota. Vaikka kyseessä on kilparyhmä, harjoitteluun on saatu vielä yksi ammattilaiskerroin, sillä ohjeet kuuluvat selvällä englannin kielellä. Onko kyse kielikylvystä, yksittäisestä kokeilusta vai pelaajien keskittymisen harjoittamisesta? Kenties jälkimmäistäkin saadaan kaupan päälle, mutta todellinen syy seisoo kentän laidalla, sillä ryhmän valmentaja on brittiläinen Michael O’Neill.

O’Neillin ajatusten lähteillä: tärkeintä kokonaisvaltainen kehitys

Syksyllä 2023 LPS:ssä päätettiin ajatella koko seuran toiminta uudella tavalla. Kolmosessa pelaavan LPS:n miesten edustusjoukkueen peräsimeen saatiin kauden vaihtuessa aito manchesterilaiskoutsi Michael O’Neill, joka on suorittanut toiseksi korkeimman UEAFA A -tason koulutuksen. Verrattain nuoresta 36 vuoden iästään huolimatta hänellä on peräti 20 vuoden kokemus valmentamisesta, ja näistä 12 vuotta hän on ohjannut Yhdysvalloissa. Valmennettavien kirjo on ulottunut nelivuotiaista U19-akatemialaisiin, mutta monet ovat ponnistaneet ammattilaisiksi hänen opeillaan.

Samaan O’Neillin diiliin kuuluu luotsata eteenpäin myös LPS:n kymppipoikien kilparyhmää – tai Michaelin sanoin akatemiaa. Hänen visionsa kattaa näin koko pelaajapolun.

”Haluan muuttaa kokonaisvaltaisesti seuran joukkueiden pelikonseptia ja valmennuksellista ajattelutapaa. Edustusjoukkue nostetaan nyt selvästi kiinteäksi osaksi koko seuraa. Tällöin siitä muodostuu varteenotettava vaihtoehto myös LPS:n nuorille näiden miettiessä urasiirtojaan.” Miesten edustusjoukkue pelasi 2010-luvulla usean kauden ajan kakkosdivisioonassa, joten menestykselle on eväitä.

Vertailun vuoksi lähes satavuotias ja nuorisoryhmien tasolla kivikova kaupunginosajoukkue Gnistan on pelannut miesten tasolla pitkään Kakkosessa ja Ykkösessä, mutta nyt sekin kolkuttelee Veikkausliigan portteja.

”Uuden LPS-kehityspolun ensimmäinen askel oli se, että kuusi vuonna 2006 syntynyttä P17-pelaajaa pääsi debytoimaan edustusjoukkueessa jo kauden 2023 lopussa. Lisäksi kaksi muuta samanikäistä ja yksi vuonna 2007 syntynyt harjoittelee tiimin kanssa.”.

Millä tavalla nuorten ja aikuisten valmentaminen eroavat toisistaan?

”Nuoremmilla on isompia keskinäisiä eroja taidoissa ja tiedoissa. Toisaalta poikien ikäryhmissä pääsee vaikuttamaan enemmän yksilöiden kehittymiseen. Yhteneväisyyksiäkin on paljon. Minun tehtäväni on auttaa jokaista ymmärtämään kovan työnteon arvo ja tekemään parempia päätöksiä kentällä. Jokainen voi mennä eteenpäin iästä riippumatta.”

Michael on itse hyvä esimerkki kovan työmoraalin merkityksestä: “Kun olin 13–14-vuotias eli suurin piirtein samanikäinen kuin pojat nyt, olin hyvin pettynyt, koska minua ei arvostettu pelaajana. Kuitenkin harjoituksissa pärjäsin erinomaisesti parhaitakin vastaan. Tästä sisuuntuneena päätin kehittyä niin paljon, että minua ei enää voitaisi jättää joukkueen ulkopuolelle.”

Samalla löytyy selitys Michaelin pitkälle uralle. ”Kun valmensin itseäni, opin ymmärtämään jalkapalloa varsin hyvin. Siten suuntautuminen valmentamiseen tuli luontaisesti, ja kun koulut oli käyty 18-vuotiaana, aloin saada siitä myös palkkaa. Viikonloppuisin valmensin ja viikot pelasin puoliammattimaisesti sekä toimin piirtäjänä rakennusteknikolle. Kun loukkaantumiset veivät yhden pelivuoden eikä toimistotyö innostanut, tein ison siirron ja lähdin Yhdysvaltoihin kokoaikaiseksi valmentajaksi. Sillä tiellä ollaan edelleen, ja netti-ilmoituksen kautta löysin LPS:n.”

Vaikka jalkapallon suosio ja asema ovat vuosi vuodelta vahvistuneet myös Suomessa, suurin osa pelaajista ei tienaa sillä rahaa. Michaelin mielestä onkin ensiarvoisen tärkeää, että jokaisen jalkapalloilijan etenemisessä fokus on pelitaitojen lisäksi myös persoonassa.

”Haluan tuoda esille inhimillistä kehittämistä, ja tähän puoleen kuuluvat pelaajan motivaation, tavoitteiden, identiteetin ja arvojen huomioiminen. On olennaista kunnioittaa sekä muita että itseään, ja omien piirteiden ja ominaisuuksien tunteminen auttaa myös ottamaan vastuuta omasta oppimisesta. Vaikka pelaajia ohjataan yhä kovempaan kilpailullisuuteen, kaiken keskipisteenä on silti yksilöllinen kehitys.”

Miten tämä heijastuu sitten itse pelaamiseen ja harjoitteluun?

”Kaikissa joukkueissa tähdätään pelityyliin, joka perustuu määrätietoiseen ja rohkeaan pallonhallintaan.”

Näkemykset ovat yhteneviä LPS:ssä kirjattujen arvojen ja tavoitteiden kanssa, sillä jo vuonna 2020 sen valmennuslinjan pääkohdiksi nostettiin urheilullisuus, osaaminen ja uskallus.

Rohkeus ei kuitenkaan tarkoita yltiöpäisyyttä ja rajuja otteita, vaan pää täytyy osata pitää kylmänä tiukoissa tilanteissa. Michael toteaa, että jos pelaajaprofiilin jakaa neljään osioon, fyysiseen, tekniseen, taktiseen ja psykososiaaliseen, näistä viimeksi mainittu on perustavin.

”Jos panostat psyykkiseen puoleen, samalla muutkin ominaisuudet kehittyvät luontaisesti. Ilman henkistä lujuutta lahjakkaimmatkaan pelaajat eivät saavuta potentiaaliaan. Toisaalta luonteeltaan vahvat pelaajat kykenevät saamaan irti koko kapasiteettinsa ja päihittämään heikkoudet ja vaikeudet, joita väistämättä joutuu kohtaamaan. Molemmista on lukemattomia esimerkkejä ammattijalkapalloilun saralla.”

”Ja mikä tärkeintä, näitä taitoja voi hyödyntää myöhemmin millä tahansa elämänalueella ja ne auttavat menestymään ammatista riippumatta.”

Odotettavissa vihreää siirtymää

Michaelin visio on loistava esimerkki siitä, miten liikunnan hyödyt voivat yksilö ja joukkue kerrallaan kumuloitua kokonaisvaltaiseksi hyvinvoinniksi sekä auttaa koko seutukuntaa kukoistamaan. Vuonna 1978 perustetun LPS:n merkitys kaupunginosalleen on ollut suuri niin urheilullisesti kuin yhteisöllisyyden luojana mutta myös laskettaessa yhteiskunnallista hyötyä vaikkapa kansaterveyden näkökulmasta. Seuran harrastajamäärät ovat olleet nousussa, etenkin kun kaupunginosa kasvaa kohisten. Erityisesti tyttöjä pyritään saamaan lisää toimintaan. Uuden rakentamisen myötä asukasmäärä lisääntyy lähivuosina vielä monilla tuhansilla.

LPS:n hallituksen puheenjohtaja Kaisa Arrateig näkee seuran kasvun isona mahdollisuutena: ”On hienoa olla alueen suurin liikuttaja. Haluamme jatkossakin tarjota kaikilla tasoilla laadukasta toimintaa. Osaavien valmentajien kasvattamiseen on panostettu seuran sisällä, ja vapaaehtoisia halutaan innostaa mukaan eri rooleihin.”

Play like a lion!

LPS:n potentiaali ei ole jäänyt huomaamatta myöskään saaren ulkopuolella, sillä vuonna 2010 syntyneiden LPS-ryhmä otettiin koko joukkueena mukaan 14-vuotiaiden poikien Huuhkajaliigaan kevättalvelle 2024. Vastaavaa ei tapahdu joka vuosi.

Menneen kesän Helsinki Cupin korkeimmassa 8v8-sarjassa joukkue tippuikin vasta rankkareilla välierässä FC Honkaa vastaan. Edellisten turnausten saavutuksia ovat lisäksi B-finaaleihin pääsy vuonna 2020 ja seuraavana vuonna B-pokaalin voittaminen viiden pudotuspeliottelun maalierolla 21–1.

Ryhmän runko on pysynyt hyvin kasassa vuosikausia jo esikouluiästä lähtien, ja valtaosa pelaajista on edelleen mukana tai jopa palannut muutaman vuoden tauon jälkeen. Monet pojista käyvät koulua samoilla urheilupainotteisilla luokilla, ja myös vanhemmat ovat olleet sitoutuneesti mukana ryhmän toiminnassa valmennuksesta toimitsemisiin ja buffet-leipomisiin. Ryhmähenki on ollut hyvä, ja vuosittain on järjestetty oma turnaus. Pelaajien hitsautumista ovat edesauttaneet erityisesti pitkät turnausmatkat, ja tulevan tammikuun lopulla ryhmä suuntaa Tallinnaan Nõmme Cupiin.

Myös piirisarjassa LPS:n ykköstiimi on osoittanut hyviä otteita kakkostasolla, ja tänä vuonna nouseminen ykköseen oli jo lähellä. Joukkueen koko osaamisen potentiaali ei kuitenkaan ole päässyt esille. Kenties syy on ollut juuri henkisessä alisuorittamisessa.

”Play like a lion!” Leijonia ei nähdä vain kiekkojäillä, sillä Michael on ottanut yhdeksi toistuvaksi teemaksi tahtopelaamisen. Tämä ei tarkoita vain yrittämistä ottelun viimeiselle minuutille vaan keskittymistä jokaiseen tilanteeseen loppuun asti sekä kovaa prässäämistä. Jos pallo menetetään, se voidaan aina myös saada takaisin. Aktiivista pelaamista vaatii myös tuen antaminen pallolliselle pelaajalle ja koko joukkueen ryhmittyminen pelin painopisteen mukana. ”Puolittaminen” on tullut terminä tutuksi, kun haetaan parempia syöttömahdollisuuksia ja toisaalta viedään tilaa vastustajalta.

Hyvin on pelannut myös LPS:n toinen peliporukka, joka tähyää kolmosesta kakkostasolle. Nämä joukkueen molemmat kilpailullisemmat ryhmät eli ”mustat” kuuluvat Michaelin ja hänen kanssaan valmentavan Antti Halmin vastuulle. Pelaavat kokoonpanot eivät ole olleet kiveen hakattuja, vaan mahdollisuuksia on annettu laajasti.

Myös joukkueen harrasteryhmä ”vihreistä” kannustetaan nousemaan ylemmäs, mikäli taidot ja halut riittävät. Tätä ryhmää valmentaa Toni Monola yhdessä Patrik Willbergin kanssa. Harrasteryhmän ensisijaisena tarkoituksena on silti nimensä mukaisesti tarjota harrastusmahdollisuuksia myös niille, jotka nauttivat jalkapallosta mutta eivät ole niin kilpailuorientoituneita tai haluavat pitää jalkapallon vaikkapa omana kakkoslajinaan. Tämä ryhmä on olennainen osa koko joukkuetta, ja seura haluaakin tarjota jalkapalloelämyksiä monipuolisesti koko yhteisölle. Tärkeintä on saada nuoriso liikkumaan, ja jokainen uusi pelaaja on aina tervetullut.

Michaelin tutkapari Antti Halm on hänkin ollut jalkapallotoiminnassa mukana vuosikymmeniä monissa seuroissa eri tasoilla ja eri ikäryhmissä. Hänen mukaansa LPS:n vahvuudet ovat ehdottomasti pallollisessa pelaamisessa, ja tämän hyödyntämiseen valmennuksessa tähdätään. ”En muutenkaan ole ’pitkä pallo ylös ja pojat perään’ -tyylisen jalkapallon ystävä, mutta LPS:n tapauksessa lahjakkuudet uhrattaisiin toivotaan toivotaan -alttarille. Syöttötilojen hakeminen, pallonhallinta ja aktiivinen prässäys vaativat taitoa ja atleettisuutta, mutta niitä pojilla riittää jopa poikkeuksellisen paljon.”

Suurimman vaikutuksen Anttiin on kuitenkin tehnyt aivan muu ominaisuus: ”Olen hyvin harvoin törmännyt joukkueeseen, joka olisi yhtä vastaanottavainen ohjeille ja kehitykselle. Pojat kuuntelevat harjoituksissa ja ovat selvästi keskittyneitä ja motivoituneita.”

Pojilta tiedusteltaessa kunnioitus tuntuu olevan molemminpuolista. Julius Luukko pitää nykyisestä valmennuksesta, joka on monipuolista ja kehittävää. Mukaan harjoitteluun on saatu myös crossfit, joka on raskasta mutta parantaa hyvin lihaskuntoa. Lisäksi kiitosta saa yleistunnelma, kun virheitä ei korosteta vaan yrittämistä.

Saman toteaa myös HJK Eastista vihreäpaitoihin liittynyt Milo Syvänne. ”Valmennus antaa paljon palautetta ja vaikka epäonnistuisikin, niin joukkuelaiset on sun puolella.”

Michael korostaa emotionaalista joustavuutta pettymysten äärellä: ”Jokaisessa huipputason Valioliiga-otteluissakin tehdään kymmeniä, ellei satoja virheitä. Niihin ei kannata jumiutua vaan toimia välittömästi sen eteen, että seuraava tilanne taas kääntyy omalle joukkueelle.”

Talviharjoittelu haasteena – opettavatko siperiamaiset olot?

Joukkueen käyttöön on hiljattain saatu myös Veo-automaattikamerajärjestelmä. Videoilta pojat pääsevät katsomaan harjoitusottelunsa vielä samana päivänä, joten onnistumiset ja kehittymisen paikat voidaan hahmottaa koko joukkueen voimin. Michael kehottaakin pelaajia katsomaan ensin vanhaa ja sitten uutta pelivideota, jolloin edistymisen voi nähdä konkreettisesti.

Joukkue pelasi ensimmäiset 11v11-pelinsä vajaat pari kuukautta sitten ja vasta uuden valmennusjohdon alaisuudessa, mutta harjoituspelit ovat sujuneet jo lupaavasti. Luottopelaajiin vuosia kuulunut Eetu Noras on seurannut videoita tiiviisti, ja hänkin on voinut todeta kehittymisen lyhyessä ajassa. ”Hyvin on palloa pyöritetty.”

Eetu pitää oivaltavasta syöttelypelistä ja näkee, että pelaa juuri nyt oikeassa joukkueessa. Erittäin hyvänä asiana hän nostaa esiin myös henkilökohtaisen palautteen. Omaksi tavoitteekseen hän on asettanut heikomman eli oikean jalan vedon harjoittelun.

Valmennuksen laadun, harjoittelun määrien ja monipuolisuuden, kesäolojen sekä muiden resurssien osalta LPS on siis monissa tapauksissa saanut kiinni pääkaupunkiseudun kärkiseurat. LPS:n valmennuspäällikkö Pertti Grönbergin mukaan seurasta löytyy kyllä tukea joukkueelle, kun ikäluokka pärjää ja tarvitsee lisäsatsauksia. Akilleenkantapäänä on yhä talviharjoittelu. Hallivuorot riittävän lähellä ja nuorille järkevään aikaan ovat kiven alla, eikä lämmitettyjä kenttiäkään ole liikaa tarjolla.

Nykyisen Laajasalon Palloiluhallin vieressä olevan nurmikentän päälle on jo pitkään yritetty saada kuplahallia, mutta asia on jäänyt osin Helsingin kaupungin rattaisiin. Yksi vaihtoehto olisi myös lämmittää nykyinen Saari-areena, mutta ekologisuudenkaan näkökulmasta se ei ole yhtä hyvä ratkaisu.

Myös Kaisa Arrateig toteaa, että olosuhteiden kehittäminen on takkuillut, vaikka tahtotilaa löytyy. ”Toivotaan, että kasvava kaupunginosa saa mahdollisimman pian resurssit viedä jalkapallo-olosuhteita eteenpäin.”

Kaikki harjoitukset eivät silti ole ulkosalla, ja kerran viikossa päästään myös Vuosaareen lämmitetylle kentälle. Kuplahallin treeneissä sunnuntai-iltana kaikki joukkueen halukkaat ryhmästä riippumatta saavat pelata yhdessä. Lahdesta muuttanut Alfarouq Kassem pelaa vihreissä mutta tähtää mustiin. ”Näissä peleissä on kivaa, mutta myös omat harjoitukset ovat tosi hyviä, kunto ja voima kasvavat.” Myös Alfarouq nostaa esiin henkisen puolen merkityksen: ”Jos jännittää, ei pääse näyttämään parasta osaamistaan.”

Kuplassa on niukoista lämpöasteista huolimatta hyvä ja kiihkeä tunnelma. Yhdessä joukkueista puolustusta näyttää johtavan poikkeuksellisen ketterä ja varhaiskypsä lahjakkuus. Tarkemmassa syynissä ”poika” paljastuu päävalmentaja Michaeliksi, joka osallistuu peliin silminnähden innostuneena.

Poikien mielestä on hauskaa, että Michael pistää itsensä likoon – ja tarvittaessa osaa näyttää itse kaikki mahdolliset pallonhallintatemput.

Englannin kielestä kukaan ei valita, päinvastoin koetaan eduksi, että kielitaito karttuu myös harrastaessa. Tämä ei tosin pojille ole uutta, sillä englanti on tullut vuosien varrella tutuksi jo kaikenlaisista peleistä ja videoista, kuten Mino Sundqvist toteaa. Hänen mielestään valmennus on ollut sujuvaa, ja prässiä ja syöttelemistä on opittu hyvin. ”On myös positiivista, että joukkueeseen on saatu uusia pelaajia.”

Yksi tulokkaista on Kasper Kurki, jonka päätöstä helpotti asuminen Laajasalon lähellä. Käy kuitenkin ilmi, että valmennuksen maine on lyhyessä ajassa kiirinyt myös muualle. ”Kuulin joukkueesta paljon hyvää ja kaverit suositteli.”

Antti Halm nostaakin esille, että LPS voi sopia monelle sellaiselle taitavalle pelaajalle, joka ei nykyseurassaan pääse ansaitsemaansa rooliin vaikkapa sen vuoksi, että ei ole riittävän isokokoinen. ”Jokainen seura haluaa riveihinsä Haalandin kaltaisia voimapelaajia, mutta myös muille talenteille on tilaa. Juoksuvoima ja oivaltava joukkuepelaaminen ovat avainasemassa, kun pojat kehittyvät tässä iässä hyvin eri tahtia.”

Harjoituksissa lumipyryjäkin on jo koettu, mutta mitä mieltä Michael on ollut arktisista oloista?

”New Yorkissa valmentaessani tammi- ja helmikuut treenattiin sisätiloissa, mutta joulu- tai maaliskuussa harjoitukset yleensä peruttiin, jos oli yhtään lunta tai pakkasta. Siellähän lumipyryt saavat koko yhteiskunnan takalukkoon.”

”Luonnollisesti Karibian auringossa olisi mukavampaa”, hän toteaa pilke silmässä, ”mutta näillä mennään, eikä asia todellakaan ole minulle ongelma.”

Karaistuneille suomalaisille olosuhteet eivät siis vaikuta tärkeimpään päämäärään eli siihen, että seura pyrkii kehittämään pelaajien valmiuksia pelata huipulla. ManU:n kannattajaksi tunnustautuvan Michaelin tulevaisuudenvisio on selkeä: ”Pyrimme luomaan ympäristön, jossa älykkäät, harkitsevat ja taitavat pelaajat kukoistavat pelaamalla tyylikästä jalkapalloa sekä pääsevät kilpailemaan korkeimmalla mahdollisella tasolla.”

Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä?

HJK:sta vahvistukseksi tullut Joel Runne kiteyttää kaikkien tunteet: ”Ensi vuonna noustaan ykköseen, se on satavarmaa!”

Teksti Teemu Ojanne
Kuva Eo Noras